osa 2 henkinen ja tieteellinen maailmakuva

 

TERVETULOA

RAJATIETO TV:n

Artikkelipankkiin

 

 

Kohti paranormaalia

maailmaa

 

 

Osa 2. Tiede ja henkisyys maailmankuvina

 

 

Olen saanut kunnian haastatella viime aikoina useita Suomalaisia eturivin tiedemiehiä valmisteilla olevan elologiset uhkakuvat- dokumentin tiimoilta. Olemme käsitelleet siinä nimensä mukaisesti ajassamme vallitsevia uhkakuvia, jotka osoittavat luonnon tuhoamisen seurauksia. Asia on ajankohtainen ja tärkeä, muistuttavat kaikki ohjelmaamme haastatellut tieteellisen maailmankuvan omaavat tiedemiehet.

 

Maailmankuvia on monenlaisia ja ajoittain pintaan pulpahtaa ikuisuus kysymys siitä, että mikä tapa jäsentää maailmaa ja luoda maailmankuva on oikea. Mutta onko kysymys mustavalkoisesta asiasta? Eikö tiede ja henkisyys voi olla saman maailmankuvan eri puolia?

 

Kuten pöydälle asetettu kolikko. Näkyvä puoli kolikosta edustaa tiedettä, joka tutkii maailman ulkoisia ilmiöitä kuten fysiikkaa, kemiaa, maantiedettä, matematiikkaa ja kaikkea fyysiseen maailmaan liittyviä ilmiöitä. Kolikon alapuoli on ihmisen silmälle ja tieteellisen todistelun ulottumattomissa, koska sen näkyvä pinta makaa pöydän pintaa vasten. Se ei ole näkyvä, mutta kukaan loogista ajattelua seuraava ei kyseenalaista sen olemassa oloa.

 

Henkisyys edustaa ihmiselle tätä näkymätöntä todellisuutta. Emme näe yleensä henkisiä asioita, kuten henkimaailmaa, energiaa, tunteita, intuitiota, herkkyyttä tai vaikka Jumalaa. Mutta silti monet loogista ajattelua seuraavat ihmiset eivät epäile niiden olemassa oloaan. Päinvastoin herkkyyden, intuition ja tunteiden kautta ihminen saattaa saada heijastuksia päivätajuntaan tästä henkisestä todellisuudesta.

 

 

 

Tieteellinen maailmankuva – mitä se on?

 

Mitä sitten on tieteellinen maailmankuva? Onko se ainoastaan matematiikkaa, numeroita, fysikaalisia ilmiöitä, kuten sähkö- ja lämpöoppia vai onko siinäkin jotain inhimmillistä lähestymistapaa ilmiötä kohtaan, jota kutsumme elämäksi?

 

Jokainen tieteenharjoittaja, joka rakastaa matematiikkaa ja fysiikkaa sekä sen tapaa jäsentää maailmaa, joutuu kohtaamaan muiden tavoin arkielämän haasteita ihmissuhteissa, määrittelemään omaa käyttäytymistään ja luomaan käsityksiä monenlaisissa kysymyksissä, jossa henkilökohtaisesta suhteesta perinteisiin tieteisiin ei liiemmin ole apua. Vastauksia pitäisi luoda ihmisenä olemisen mysteeriin, johon ei ole olemassa eksakteja vastauksia.

 

Vastaan kävelee kysymys ihmisyydestä ja ihmisenä olemisesta. Ihminen joutuu tekemään eettisiä arvovalintoja elämässään. Näissä tilanteissa ihminen joutuu kohtaamaan omat tunteensa ja määrittelemään oman suhteensa niihin. Perinteinen tieteellinen määritelmä tunteista, hermoimpulsseista eli ärsykkeistä ihmisen limbisessä järjestelmässä on edelleen oikeassa, mutta se koskee vain fyysisen ulottuvuuden määritelmää tunteista.

 

Tieteellinen maailman katsomus perinteisesti ajateltuna käsittää vain fyysisen ulottuvuuden, näkyvän puolen kolikosta. Se ei tunnusta kolikon kääntöpuolen olemassa oloa, vaikka loogisesti ajateltuna se kykeneekin sen näkemään, jota emme vain pysty olosuhteiden ja tarkastelijan puutteellisen havannointi kyvyn tai aseman vuoksi näkemään. Looginen ajattelu kuuluu tieteeseen, mutta metafyysisiä kokonaisuuksia hahmottaessa loogisuus on helppo unohtaa tai ainakin jättää huomiotta.

 

Fysiikassa ja filosofiassa puhutaan vastavoimista ja vastakappaleista. Esimerkkeinä näistä esimerkiksi plus ja miinus napa sähkö-opissa tai vaikka samat käsitteet matemattisina vastakohtina. Hyvä ja paha, filosofiassa. Toisaalta fysiikassa puhutaan myös rakenteista: kerrostumia, joista kiinteät esineet koostuvat: esimerkkinä ihmisen käsi joka muodostuu orvaskesi, verinahka ja ihonalais kerros... tai toisaalta aineen kerrostumat: alkeishiukkaset, neutroni-protoni, ydin ja elektroni muodostaen atomin, molekyyli jne. Tämä kiinteän aineen kerrostuma teoria toistaa samaa kuviota fysiikassa kaikessa materiassa. Aina löytyy pienempiä ainesosia, kun lähdemme tutkimaan asiaa laboratorio olosuhteissa.

 

Loogista ajatuskuviota seuraamalla voimme viedä kerrostuma ajattelun myös metafysiikan puolelle aineettomaan olemuksen selitysmalleihin. Ehkäpä kolikon kääntöpuolelta löytyy myöskin kerrostunut kehon eteerinen vastakappale. Yläkäsitteenä ihmiskunnan parhaiten tuntema yleisnimitys sielu kuvaamaan ihmisen henkistä olemuspuolta. Se voisi olla myös käsitteen ruumis tai keho metafyysinen vastine. Minkälaisia kerrostumia tämä sitten pitäisi sisällään?

 

Lopulta ydinkysymykseksi muodostuukin, että onko raja tieteellisen- ja henkisen maailmankatsomuksen välillä niin ehdoton? Onko nämä kaksi maailmankuvaa pidettävä visusti erikseen toisistaan? Onko näiden kahden näkemyksen väliin tehtävä kuilu, jota mikään silta ei kykene yhdistämään?

 

Mitä tieteelle tapahtuu, jos sen harjoittaja kokee kiinnostusta johonkin metafyysiseen asiaan, joka loogista ajatuskulkua seuraamalla saa hänet uskomaan esimerkiksi Jumalaan tai kuoleman jälkeiseen elämään? Tuhoaako tällainen ajattelutapa tieteellisyyden peruuttamattomasti ja kokonaan? Onko kyseinen tiedemies erotettava tiedemies yhteisöstä ja peruutettava häneltä oikeudet harjoittaa tiedettä työnään? Millaista rationalismia silloin tulisi harjoittaa? Onko ihmisyys erotettava tieteestä lopullisesti? Edellyttääkö tieteellinen moralismi, että tiedemies ei voi tutkia yhtä aikaa fyysistä ja henkistä todellisuutta ja pitää molempia yhtä todellisina todellisuuksina? Onko teoria kolikon molemmista olemus puolista unohdettava ja ennenkaikkea: onko henkisyys uhka tieteelliselle maailmankuvalle?

 

 

 

Henkinen maailmankuva – mitä se on?

 

Aivan samalla tavalla kuin tieteellisestä maailmankuvasta puhuessamme, voimme kysyä mitä on henkinen maailmankuva? Kuten yleensäkin, maailmankuvaan liittyy kysymys miten se on muodostunut? Millaisia kokemuksia ja ajatuksia seuraamalla se on syntynyt? Monelle henkiselle ihmiselle tieteellinen maailmankuva on tärkeä. Sitä ei pyritä vähättelemään tai kieltämään. Mutta sitä ei pidetä myöskään ainoana todellisuutta määrittävänä asiana. Tai että se kykenisi selittämään kaikki asiat mitä elämässä tapahtuu. Olemme nähneet kuinka tiede kehittyy ja viimevuosisadalla elänyt ihminen pitäisi nykyisiä arkipäivän elämää helpottaneita keksintöjä ihmeinä. Mihin se vielä kykeneekään kun seuraavat sata vuotta on kulunut?

 

Yhä useammat ihmiset pitävät henkisyyttä tärkeänä arvona elämässään. Siihen sisällytetään erilaisia asioita, kuten henkiseen kehittymiseen pyrkiminen. Yhtenä selitysmallina tämä voisi tarkoittaa että ihminen pyrkii tietoisesti vähentämään egon asemaa ihmisen valinnoissa ja käyttäytymisessä suhteessa muihin ihmisiin. Se voisi myöskin tarkoittaa elämän tarkastelemista laajemmasta näkökulmasta: fyysisen olemassaolon rinnalle henkisen olevaisuuden sijoittamista.

 

 

Se voisi myös tarkoittaa että ihmisen tulisi löytää sisältänsä silta näiden kahden olemassaolon ulottuvuuden välille. Saada yhteys omaan itseensä laajemmin: erilaisien tietoisuustaitojen (meditaatio) avulla nostaa esiin tiedostomattomasta pelkojansa ja pyrkiä vapautumaan niistä. Näitä pelkoja voi olla mm. kuolemanpelko tai itseensä kohdistuvia pelkoja. Toisaalta joillakin ihmisillä on pyrkimys saada yhteys ylempään minuuteen (yliminä) saadakseen paremmin kosketuspintaa henkimaailmaan.

 

Toisaalta se voi myöskin tarkoittaa joidenkin ihmisten kohdalla uskoa moniin ilmiöihin, joita aihepiiriin liittyy. Näitä voi olla esimerkiksi ufot ja avaruusolennot ja siihen liittyvä uskomus, että kysymys on ihmistä korkeammista ja henkisimmistä olennoista, jotka tietävät ihmistä paremmin mikä on ihmiselle itselleen hyväksi. Samalla tavalla monia kantaa usko enkeleihin ja muihin henkimaailman olentoihin.

 

Välillä näihin ilmiöihin uskotaan myös sokeasti ilman omaa kokemusta ja rationaalisen järjen mukana oloa. Silloin olisi hyvä tarkastella, että mikä on sokean uskon tarkoitus kyseisessä asiassa? Millä tavalla se oikeasti auttaa ihmistä elämäntilanteissaan? Ihmisen on kuitenkin kannettava itse vastuu omasta ajattelustaan, valinnoistaan ja toimistaan. Harvoin mikään henkinen entiteetti pyrkii ottamaan vastuun ihmisen elämästä ja valintojen tekemisestä. Muutoin voisi olla aiheellista kysyä itseltään miksi näin tapahtuu?

 

Yleisesti ottaen henkisessä maailmankuvissa ei kielletä näiden henkimaailman entiteettien olemassaoloa, mutta useimmiten nämä kokemukset ovat luonteeltaan hyvin henkilökohtaisia ja ihmisten henkinen kapasiteetti kohdata näitä ilmiöitä on yksilöllinen ja toisinaan rajallinen. Parhaimmillaan tämmöinen yhteys henkimaailman entiteettiin voi johtaa hedelmälliseen yhteistyöhön, jonka seurauksena monet ihmiset ovat kirjoittaneet henkisestä todellisuudesta kertovia kirjoja kautta maailman.

 

 

 

Kuinka henkinen maailmankuva syntyy?

 

Usein ihminen on saanut kotoaan kasvatuksen, jossa ajatusta henkimaailman olemassaolosta ei ole kielletty. Taustalla on voinut olla esimerkiksi uskonnolliset lähtökohdat tai muuten henkisesti suuntautuneita ihmisiä kasvattajina. Joissain tapauksissa ihminen on saattanut kohdata elämässään jotain selittämätöntä ja tämä tapahtuma on ohjannut etsimään vastauksia ja ennenkaikkea toisia ihmisiä, joilla on ollut samankaltaisia kokemuksia. Vuosien varrella sitten maailmankatsomus on hioutunut avarakatseisemmaksi ja näin yksittäinen yliluonnollinen kokemus on vaikuttanut koko maailmankuvan uudelleen syntyyn.

 

Näin siis parhaissa tapauksissa. Joissain tapauksissa ihminen ei ole kyennyt käsittelemään omalla maailmankuvallaan ja älyllisellä kapasiteetillaan yliluonnollista kokemusta ja hän on menettänyt arjenhallinta kykynsä sekä ajattelurata on suistunut kiskoiltaan, kuvaannollisesti sanottuna. Tällöin ihminen on saattanut joutua tahdosta riippumattomana hoidettavaksi sairaalaan, jolloin hoitoon on saattanut sisältyä realiteettihoito, eli tilaa yliluonnollisille kokemuksille ei ole jätetty vaan kaikki on luonnehdittu harhoiksi. Lääkitys ollut sitten sen mukainen.

 

Huolimatta henkisestä maailmankuvastaan tai kokemuksistaan ihmisen on muistettava vastuunsa elää myös tässä maailmassa, ajassa ja yhteiskunnassa. On oltava tarkkaavaisia myös tämän maailman tapahtumista ja oltava omissa valinnoissaan ja käyttäytymisessään vastuuntuntoisia henkilökohtaisella samoin kuin yhteiskunnallisella tasolla. Lisäksi jokaisen on huolehdittava läheisistä ihmisistään ja luonnosta sekä rakennettava rakkauteen perustuvaa yhteyttä erilaisiin ihmisiin ympärillänsä.

 

Yhteisöllisyyden rakentuminen on hyvin tärkeä aspekti ihmisen pyrkimyksessä ymmärtää laajemmin henkistä todellisuutta. Ajatuksien peilaaminen ja keskustelujen käyminen kehittää omaa ajattelua. Asettuminen tarkastelemaan asioita toisten näkökulmasta avaa uusia ymmärryksen ovia. Tulevaisuudessa olosuhteet voivat muuttua haasteellisemmiksi, jolloin yhteisöjen ja yhteisöllisyyden tehtävä saa uusia ulottuvuuksia ja sen arvo muodostuu tärkeämmäksi kuin koskaan.

 

 

 

Kuinka yhdistää nämä kaksi maailmankuvaa toisiinsa?

 

Se ei ole edes vaikeaa. Henkisyys näyttäytyy ihmiselle jokapäiväisessä arjessa. Kysymys on valinnoista joita ihminen tekee jokapäivä. Auttaako valintani vain itseäni henkilökohtaisella tasolla vai onko valinnallani seurauksia, jonka seurauksena päivä paistaa myös jonkun toisen ihmisen risukasaan?

 

Henkisyys on ihmisenä olemista, ihmisyyttä. Ihmisyys on kaiken elämän kunnioittamista ja tilan antamista toiselle ihmiselle. Näkymätöntä avunantoa, jolla saada toinen ihminen kukoistamaan ja sitä kautta saada itselleenkin henkistä hyvinvointia. Henkisyys on sitä että pyrimme edistämään yhteisymmärrystä sen sijaan että tuottaisimme ympärillemme vain ristiriitoja ja eripuraisuutta.

 

Henkisyyteen ei tarvitse sisällyttää uskomuksia avaruusolennoista tai enkeleistä. Usko niihin ei tee ketään paremmaksi ihmiseksi. Mutta avoimmuus omassa ajattelussa ja toisten maailmankuvien kunnioittaminen on henkisyyttä. Muistettavaa on että kaikkien ei ole tarkoitus kohdata elämässään yliluonnollisia kokemuksia tai olentoja, mutta se ei silti tarkoita etteikö näitä olentoja olisi olemassa. Ihmiset oppivat elämässään eri asioita ja tarkoituksenmukaista on että jokainen voi toteuttaa itseään rakentavalla tavalla, edistäen elämää, hyvinvointia ja onnellisuutta ympärillänsä.

 

Jokainen ihminen tieteentekijästä tavan kadunmieheen tai uskonnolliseen johtajaan kohtaa elämässään arkipäivän, joka koettelee ihmisen kykyä pysähtyä arjessa ja nähdä hetkessä sen syvyys, kauneus ja henkisyys kaiken arjen tuoman sekamelskan keskellä. Arkipäivän henkisyys opettaa ihmiselle miten ihmisen tulisi seurata arvomaailmaansa myös niinä hetkinä, kun se tuntuu vaikealta. Vaikka ihmisen ruuhkavuodet lyö armottomasti päälle, pysähtyminen hetkeen auttaa hahmottamaan uuden suunnan ottamista arkielämässään. Suunnan, jossa ihmisellä on myös aikaa itselleen ja rohkeutta koetella omien arvomaailmojensa kestävyyttä. Auttaako valintani vain itseäni vai myös ihmisiä lähelläni ja muussa maailmassa? Kysymys toimii hyvänä mittarina kun pohdimme tekojemme ja valintojemme seurauksia henkiseltä lähestymispohjalta.

 

 

 

Tunteet? Onko niillä jotain tekemistä henkisen kehityksen kanssa?

 

Vaikka fyysiseltä tasolta katsottuna tunteet ovat ärsykkeitä limbisessä järjestelmässä, ne toimivat meille kuitenkin kokonaisvaltaisena sisäisenä viestimis- järjestelmänä. Ne kertovat kehon tuntemuksista, mutta niillä on myös toinen tehtävä. Ihminen kokee yksilöllisesti eri tasoista herkkyyttä tunteiden kokemisessa ja intuitiivisten tietoimpulssien vastaanottamisessa. Ihmisellä on siis myös tunteisiin liittyvä kyky nimeltä intuitio. Joillakin tämä toimii voimakkaasti tuoden ihmisen päivätajuntaan intuitiivisia (ihmisen tiedostamattomasta esiin tulevia) mielikuvia ja tuntemuksia. Toisilla, vähemmän tunteellisesti herkillä yksilöillä tämä intuitiivisen tiedon lähde ei toimi ollenkaan.

 

Herkkyys, intuitio ja sitä kautta tulevat tunteet ovat fyysisen ja henkisen ulottuvuuden välisiä siltoja, joiden tarkoituksena on yhdistää nämä kaksi todellisuutta toisiinsa. Ne toimivat hiuksen hienoina säikeinä, jotka ovat kosketuksessa samanaikaisesti ihmisen tunteisiin ja toisaalta siihen sisäiseen, henkiseen todellisuuteen josta olemme saattaneet tulla ja johon mahdollisesti olemme matkalla. Kirjoitan edellisen lauseen ehdollisessa muodossa, koska tämä asia on vain minun näkemykseni eli maailmankuvani asiasta.

 

Vaikka tunteet operoi käsitykseni mukaan sekä fyysisen ulottuvuuden mikrotasolla, ne operoi vastaavasti myös henkisellä mikrotasolla. Fyysistä maailmaa risteävässä ihmisen henkisellä mentaali ja tunnetasolla. Risteävällä tarkoitan että henkisen mentaalitason ajattelutuotos voidaan havaita myös aivosähkökäyrissä eli EEG:ssä ja tunnereaktioita voidaan mitata kehollisten tuntemuksien kautta. Samoin tunnetilan vaikutus sydämen lyöntitiheyteen esimerkiksi sydämentoimintaa tutkivassa elektrokardiagrafiassa eli EKG:ssä.

 

Henkisestä filosofiasta käsin tarkastellessamme ajatuksia ja tunteita voimme todeta niiden olevan energiaa, jonka koemme kehossamme tuntemuksina ja ajatuksina.

 

Kuten Albert Einstein sanoi: ”Kaikki on energiaa. Energia on ikuista, pysyvää -se vain muuttaa muotoaan”. Näillä sanoin hän myös vahvisti ihmisen kuolemattomuuden. Kehon energia muuttaa muotoaan, mutta niin tekee myös ajatuksien, tunteiden ja sielun energia.

 

Jos pitäydytään hetki tässä ajatuksessa energiasta. Sehän mahdollistaa aika paljon, eikö totta?

 

Se ei pelkästään tuota kuolematonta ihmistä ja energiasta koostuvaa tietoisuutta, se myös vaikuttaa fyysisessä maailmassamme energiansa välityksellä. Millaisia ajatuksia ja tunteita viljelemme, sellaista energiaa viljelemme ympäristöömme. Mielikuvia ja myönteisen ajattelun energiaahan on jo käytetty pitkän aikaa tuloksellisesti.

 

Huippu-urheilu suorituksissa pyrimme näkemään huippusuorituksen tehtynä, onnistuneena tapahtumana. Tähän mielikuvaan saattaa sisältyä myös tunne miltä tuntuu kun olemme onnistuneet yrityksessämme. Kaikessa missä etukäteen luomme kuvaa onnistuneesta yrityksestä, kohottaa meidän itsetuntoamme ja antaa myös psykologista muutosvoimaa saada onnistuminen tapahtumaan.

 

Kaikki tämä on myönteistä energiaa joka kriittisen pisteen saavutettuaan, varmistaa onnistumisen tapahtumisen. Kaikessa energiassa on olemassa se kriittinen piste, joka laittaa lumipallon vyörymään pitkin alamäkeä.

 

Ja kun tämä liitetään takaisin sisäisen, henkisen maailman havaitsemisen menetelmiin: herkkyyteen tuntea ja intuitioon: Herkistyessämme kriittisen pisteen ylitse intuitio tuo meille kuvan ja tunteen asiasta, johon etsimme vastausta. Tämä intuitiivinen kuva tulee oman alitajuntamme tiedostomattoman minän (missä myös yliminä sijaitsee) kautta suoraan sen alkuperäisestä lähteestä, henkisen ulottuvuuden maailmasta. Jotkut voivat kutsua tätä intuitiivisten kuvien lähdettä ihmisen tiedostamattomaksi osaksi, Jumalaksi tai muuksi henkiolennoksi.

 

Nämä näkemykset ovat maailmankuva riippuvaisia. Jokaisella pohdiskelijalla on varmasti oma teoriansa intuitiivisen tiedon lähteestä. Näille näkemyksille meidän tulisi antaa tilaa ja antaa toisten pitää omat ajatuksensa. Meidän maailmankuvamme on yksilöllisiä, huolimatta että niissä voi olla paljon yhteneväisyyksiä henkisen maailmankuvan omaavien ihmisten kesken.

 

Itse ajattelen että näitä ”lähteitä” voi olla useita. Ehkäpä ihmisten maailmassa kaikki ajateltu ja tunnettu energia on luonut ihmisten kesken ”kollektiivisen tajunnan”, joka heijastelee maailmassa vallitsevaa energiaa ja totuuksia. Ja tähän energiaan ihminen voi intuition tai extra sensorisen havaitsemisen (ESP) eli yliaistillisen havaitsemisen kautta saada yhteyden. Yhtälailla kuten johonkin ennalta tuntemattomaan henkisen tiedon lähteeseen tai henkiseen entiteettiin. Tai miksei Jumalaankin.

 

Oli asiat niin tai näin, nähdäkseni ainoa tie yhdistää tieteellinen ja henkinen maailmankuva on antaa kolikon molemmille puolille tunnustettu asema olemassaolossaan. Ne eivät sulje toisiaan pois. Ne vain piiskaavat meitä dualistiseen ajattelutapaan, jossa ihmistä ympäröi niin fyysinen maailmankaikkeus ja sitä koskevat fysiikan lait sekä henkinen todellisuus omine lainalaisuuksineen. Tämä osaltaan voisi tarjota selityksen ja syy-yhteyden siihen miksi ihmisellä on ollut kautta-aikain kokemuksia, jotka ulottuvat fyysisen ulottuvuuden ulottumattomiin tai miksi erilaisia uskontoja on syntynyt maailmaamme.

 

Silta näiden kahden maailman välissä on olemassa ja jokaisella on mahdollista löytää se sisältänsä. On vain uskallettava kohdata tietoisesti tämä toinen todellisuus siitäkin huolimatta, että kestää vielä pitkän aikaa ennenkuin tiede löytää vedenpitävän keinon todistaa ihmisen kykenevän vastaanottamaan intuitiivista tietoa ja tunteita itsensä ulkopuolisesta lähteestä.

 

Tie on olemassa, se johtaa herkkyyden ja intuition kautta sinun ajatuksiin ja tunteisiin.

 

Timo Tahvanainen 2016

Rajatieto TV, Aleksis Kiven katu 17

00510, Helsinki, Suomi/Finland

 

E-mail: info(a)rajatieto.tv